Moi! Mä oon Johanna! Oikeasti kirjoitan tätä tekstiä jo ainakin viidettä kertaa. Musta on tosi hassua, miten vaikeaa sitä onkaan kertoa itsestään. Kaikki blogit alkaa aina esittelyteksteillä ja tääkin on nyt semmonen postaus. Olin pyöritellyt tätä ensimmäistä tekstiä mielessä jo pidemmän aikaa, mutta samantien, kun päätin pistää tuumasta toimeksi, sanat katosi päästä. Fiuuuu! Pää humisee tyhjyyttä. Kuka mä edes olen? Pitäisi saada aikaan jotain tosi mielenkiintoista ja lennokasta, että jengi jaksaa lukea tekstejä paria riviä pidemmälle. Mut mitä jos mä en ookkaan semmonen super jännittävä tyyppi?
Mä oon vaan Johanna, melkein 25v Helsinkiläinen. Menin kesällä naimisiin maailman siisteimmän tyypin kanssa ja asutaan kivassa vuokrakämpässä meidän kääpiökanin kanssa. Heitetään tyhmää läppää ja syödään hyvää ruokaa. Mun arki pyörii työkuvioiden ympärillä, rakastan näpertelyä ja Netflix sarjoja. Oon sohvaperuna. Rakastan listojen tekemistä ja juhlien suunnittelua. Oon ikuinen Harry Potter-fani ja haaveilija. Tykkään suklaasta ja isoista villapaidoista. En kuitenkaan alkanut kirjoittaa tätä blogia edellä mainittujen asioiden vuoksi. Mun yksi suurimmista intohimoista nimittäin on reissaaminen. Mua vähän harmittaa, että tajusin alkaa kirjoittaa tätä vasta nyt, kun tuhansia kilometrejä on jo takana ja mulla olis aika monta juttua jaettavana, mutta ehkä just nyt on oikea aika tälle.
Mä en oikeastaan osaa sanoa, että mistä mun intohimo reissailuun sai alkunsa. Ala-asteikäisenä lensin ensimmäisen kerran yksin Saksaan sukulaisten luo, teininä kävin perheen kanssa Egyptissä, ajelin mummin ja papan kanssa ympäri Suomea. 17-vuotiaana tapasin mun nykyisen aviomieheni ja yhdessä tuijotettiin Madventuresia jaksosta toiseen (ja tuijotetaan edelleen). En ollut koskaan edes kuullut mistään Laosista (missä oli korvat maantiedon tunneilla?), mutta sinne oli sitten päästävä, kun mies siitä niin kovasti haaveili. Suunnitteilla oli myös au pair vuosi Sveitsiin, mutta se sitten peruuntui mun jännityksen vuoksi (oltiin vasta alettu seurustella). Vuonna 2012 toteutettiin meidän ensimmäinen yhteinen reppureissu, mutta sitä ennen oltiin käyty jo muutamissa paikoissa Euroopassa. Vuonna 2013 pakkasin rinkan ja lähdin melkein neljäksi kuukaudeksi Intiaan työharjoitteluun - mies jäi kotiin harjoittelun ajaksi. Asiat vain menivät niin. Matkakuumeesta tuli jatkuvaa ja tässä sitä nyt ollaan.
Tähän mennessä olen käynyt Saksassa kolmesti, Englannissa viidesti (?), Egyptissä, Ranskassa, Luxemburgissa, Laosissa, Thaimaassa, Japanissa, Intiassa kolmesti, Unkarissa, Tsekeissä ja toki naapurimaissamme Virossa sekä Ruotsissa (Venäjä olis vielä must). 44 päivän päästä otetaan suunnaksi Aasia; Hong Kong, Thaimaa (pohjoinen), Kambotza, Vietnam ja Etelä-Kiina. Seuraavat postaukset käsittelevät enimmäkseen tulevaa reissuamme, mutta meininki ei siihen sen jälkeen pääty. Seuraavat kuukaudet tulevat näyttämään blogin suunnan.
Varmaa kuitenkin on, että kaukokaipuu on päättymätöntä. Reissussa on parasta, kun pääsee tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja tapaamaan upeita ihmisiä. Elämään maassa maan tavalla. Maailmalle on lähdettävä, jotta ymmärtää taas, että kotonakin asiat on ihan hyvin - omalta mukavuusalueelta pois hyppääminen on välillä ihan vapauttavaa.
