Mae hong son

Laiska elämä Thaimaassa jatkuu. Alunperin meidän piti viettää Mae hong sonissa kaksi yötä ja jatkaa sen jälkeen matkaa Mae Sariangiin, mutta mies tulikin kipeäksi. Se Paissa alkanut yöllinen hytinä ja närästys oli alkua tyypilliselle vatsataudille. Mies lepäili sängyssä ensimmäisen päivämme Mae hong sonissa ja itsekin taisin vain torkkua peiton alla ja vähän käydä kävelemässä järvellä iltasella. Seuraavana päivänä saimmekin itsemme jo liikkeelle, mutta illalla mulla nousi pieni lämpö.. aikaisemmin päivästä olin kärsinyt lihas - ja nivelsäryistä, eli ilmeisesti jonkinasteinen nestehukka oli kyseessä. Sekin onneksi meni ohi yön jälkeen. :)

Oikeasti meidän elämä täällä Mae hong sonissa on ollut sairastelusta huolimatta aika leppoisaa. Tämä on pieni kaupunki, mikä ensi fiilikseltä tuntui mun mielestä vähän tylsältä. Mutta just siks täällä viihtyykin; aika tuntuu pysähtyneeltä. Tyypillisesti tänne tullaan trekkaamaan, mutta me ei jaksettu aktivoitua. Täällä on tosi kuuma, varjossa +33 eli ajatus vuoristolla kiipeilystä ei oikein houkuttele. Paissa ajeltiin joka päivä skootterilla, mutta täällä ei jaksettu vuokrata pyörää. Ollaan enimmäkseen lekoteltu, tallusteltu järveä ympäri, ruokittu järvessä asustavia kaloja (naureskelin, että tää on just mulle sopiva aktiviteetti) ja ehkä sen verran saatu itseämme liikkeelle, että käytiin morning marketilla ja kavuttiin liian monet portaat ylös päästäksemme kaupungin yläpuolella sijaitsevalle temppelille. Sen urakan jälkeen mies naureskeli, että näytin siltä kuin olisin tullut just saunasta. Ilmankos olikin hieman hikinen olo...

Mae hong son on muuten lähellä Burmaa ja burmalaisuuden aistii myös täällä! Kuvan temppeli on esimerkiksi burmalaistyylinen. Alunperin oltiin itse asiassa ajateltu matkustaa myös Burmaan, mutta päätettiin jättää se ensi kertaan.

Käytiin tänään ostamassa bussiliput huomiselle. Seuraavaksi matkataan Mae sariangiin, mikä on myös pieni välietappi, ettei välimatkat käy liian pitkäksi ennen Koh changia (tai sen lähialueita). Vuoristossa kaahaaminen serpentiiniteitä pitkin ei todellakaan ole mun lempparipuuhaa. Oon varannut valmiiksi jo muutamat muovipussit ja pahoinvointilääkkeet. Yäk.

Semmosta! Moikkuli!